KKO:1992:131
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus, Murhapoltto
- Tapausvuosi
- 1992
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R91/835
- Taltio
- 3420
- Esittelypäivä
Ään.
Syytetty, joka oli aiheuttanut tulipalon murhapoltolla, ei ollut velvollinen korvaamaan kunnan sammutuskustannuksia, kun nämä eivät muodostaneet kunnalle, ottaen huomioon sen palotorjuntaan liittyvät lakisääteiset tehtävät, vahingonkorvauslain nojalla korvattavaa vahinkoa eikä tällaisesta korvausvelvollisuudesta ollut laissa eri säännöstä. Vrt. KKO:1998:34
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Valkealan kihlakunnanoikeuden päätös 29.12.1989
Apulaisnimismies Tero Toivilan virallisena syyttäjänä ja Kouvolan kaupungin kohdaltaan asianomistajana ajamasta syytteestä kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että A oli Kouvolassa muun ohessa
2) 12.6.1989 tahallaan sytyttänyt tuleen Kouvolan kaupungin rakenteilla olleen lasten päiväkotirakennuksen, jolloin tuli oli päässyt leviämään rakenteisiin, jotka olivat vaurioituneet, sekä
3) 15.6.1989 tahallaan erään yhtiön saha-alueella sytyttänyt tuleen yhtiön omistaman, täynnä puutavaraa olleen katoksen suojana olleen kevytpeitteen, jolloin tuli oli päässyt leviämään saha-alueella olleisiin rakennuksiin ja muuhun omaisuuteen sekä lähellä olleisiin asuintaloon, varastoon ja aitaan seurauksin, että näin palamaan syttynyt omaisuus, mukaan lukien asuintalon asukkaalla Kouvolan kaupungilta lainassa olleet 10 kirjaa, oli tuhoutunut tai vaurioitunut.
A:n oltua täydellisessä mielentilatutkimuksessa kihlakunnanoikeus on saatujen lausuntojen perusteella katsonut, että hän oli mielisairas eikä sairaudestaan johtuen ollut ymmärtänyt tekojensa tosiasiallista luonnetta ja että hän teot tehdessään oli ollut ja edelleen oli ymmärrystä vailla. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 momentin sekä 3 luvun 3 §:n 1 momentin nojalla jättänyt hänet kahdesta murhapoltosta rangaistukseen tuomitsematta.
Koska A oli aiheuttanut asianomistajille vahinkoa tahallisella rikoksella, kihlakunnanoikeus on, ottaen huomioon hänen mielisairautensa sekä taloudellisen asemansa, velvoittanut hänet muun ohessa korvaamaan Kouvolan kaupungille tulipalojen sammutuskuluista 15 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.6.1989 lukien sekä oikeudenkäyntikuluja 200 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.7.1989 lukien.
Kouvolan hovioikeuden päätös 18.10.1991
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A:lle määrätty uskottu mies oli saattanut jutun tuomitun vahingonkorvauksen osalta, on lausunut, etteivät Kouvolan kaupungin vaatimat palo- ja pelastustoimesta annetussa laissa tarkoitetusta sammutustoiminnasta sille aiheutuneet kustannukset olleet sellaista vahinkoa, joka olisi vahingonkorvauslain mukaan korvattava, vaan lakisääteisen palokunnan ylläpitämisestä aiheutuneita kustannuksia, joita A ei ollut velvollinen korvaamaan kaupungille.
Sen vuoksi hovioikeus on hylännyt Kouvolan kaupungin sammutuskulujen korvaamista koskevan vaatimuksen ja vapauttanut A:n velvollisuudesta korvata mainittuja kuluja.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 13.2.1992.
Kouvolan kaupunki on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja että asia jätetään kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
A:lle määrätty uskottu mies on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.10.1992
Perustelut
Hallituksen esityksessä (105/1974) voimassa olevaksi laiksi palo- ja pelastustoimesta ehdotettiin, että lain 38 §:ään sisällytettäisiin seuraava, vuosien 1933 ja 1960 palolain tapainen korvaussäännös: "Joka tahallaan tai tuottamuksellisesti on aiheuttanut palon tai muun onnettomuuden, on velvollinen korvaamaan kaiken siitä omaisuuden omistajalle ja haltijalle sekä sammutus- ja pelastustoimintaan osallistuneille, kunnalle ja valtiolle aiheutuneet vahingot ja kustannukset, jollei erikseen ole toisin säädetty tai määrätty." Laki- ja talousvaliokunta totesi mietinnössään (1/1975), että uuden vahingonkorvauslain tultua voimaan on asianmukaista, että 38 §:ssä tarkoitettu korvausvastuu säännellään noudattaen vahingonkorvauslain sääntöjä. Tämän mukaan valiokunta muutti lainkohdan seuraavan sisältöiseksi: "Tässä laissa tarkoitetun palon tai onnettomuuden aiheuttaman vahingon korvaamiseen on sovellettava vahingonkorvauslakia (412/74)." Tästä tuli myös lainkohdan lopullinen sanamuoto.
Kysymys on näin ollen siitä, onko tulipalon murhapoltolla aiheuttanut vahingonkorvauslain mukaan velvollinen korvaamaan kunnalle palon sammuttamisesta johtuneet kustannukset. Keskeinen arvosteluperuste asiaa ratkaistaessa on, että palokunnan ylläpitäminen sekä tulipaloon liittyvien sammutus- ja pelastustöiden hoitaminen ovat kunnan lakisääteisiä tehtäviä, jotka on tarkoitettu rahoitettaviksi verovaroilla. Tähän nähden tulipalon sammutuskustannukset eivät miltään osalta muodosta kunnalle sellaista vahinkoa, joka kuuluisi murhapolttosäännöksillä suojattuihin etuihin. Sen vuoksi kunnan sammutuskustannukset eivät ole korvattavia vahingonkorvauslain nojalla, vaan oikeus niiden perimiseen palon tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaneelta edellyttäisi erityistä sääntelyä laissa. Kun tällaista säännöstä palo- ja pelastustoimesta annetun lain voimaantulon jälkeen ei enää ole, Kouvolan kaupungin A:han kohdistama korvausvaatimus on lakiin perustumaton.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Nuorempi oikeussihteeri Landsdorff:
Perustelut
Palo- ja pelastustoimesta annetun lain 38 § sai muotonsa eduskuntakäsittelyssä kuten edellä Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluissa on todettu. Laki- ja talousvaliokunnan mietintö, jonka mukaisena lainkohta säädettiin, tai muutkaan eduskunta-asiakirjat eivät osoita, että muuttamalla hallituksen esitykseen sisältynyttä lakitekstiä olisi tarkoitettu säätää vahingonaiheuttajan velvollisuudesta korvata sammutus- ja pelastustoiminnasta aiheutuneita vahinkoja ja kustannuksia hallituksen esityksestä asiallisesti poikkeavalla tavalla. Sanotun lainkohdan mukaan palon aiheuttaman vahingon korvaamiseen on sovellettava vahingonkorvauslakia.
Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan se, joka tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Sammutuskustannukset, vaikka ne eivät ole välitöntä seurausta palon sytyttämisestä, ovat syy-yhteydessä tulipaloon ja niiden syntyminen on ollut tekijän ennalta arvattavissa palon todennäköisenä seurauksena.
Yleisenä vahingonkorvausoikeudellisena periaatteena on, että vahingonkärsinyt tulee korvauksella saattaa samaan asemaan, missä hän olisi, jos vahinkoa ei olisi syntynyt. Palokunnan ylläpitäminen muun muassa tulipaloon liittyvien palo- ja pelastustöiden hoitamista varten on kunnan lakisääteinen tehtävä, joka on tarkoitettu rahoitettavaksi verorahoilla. Tämän tehtävän täyttämisestä aiheutuvat kiinteät palkka- ja kalustokustannukset ja niihin rinnastettavat yleiskustannukset syntyvät kunnalle vahinkotapahtumista riippumatta eivätkä ne siten ole vahingonkorvauslain nojalla korvattavaa vahinkoa.
Kouvolan kaupungin 78 037 markan vahingonkorvausvaatimuksesta yhteensä 15 500 markkaa on aiheutunut sen oman palokunnan palkkakustannuksista. Tältä osalta, kun tarkempaa selvitystä palkkakustannusten laadusta ei ole esitetty, on ollut kysymys palokunnan ylläpitämisestä aiheutuneista kustannuksista, joita A ei edellä mainitusta syystä ole velvollinen korvaamaan kaupungille.
Muilta osilta kaupungin vaatimat sammutuskulut, jotka ovat aiheutuneet polttoaineen ja sammutusveden käytöstä, kaluston rikkoutumisesta, toisten kuntien palokuntien antamasta avusta sekä vieraasta koneavusta, eivät ole olleet kustannuksia lakisääteisen palokunnan ylläpitämisestä vaan seurausta A:n teoista. Nämä ylimääräiset kustannukset A on tahallisilla teoilla aiheuttamanaan taloudellisena vahinkona velvollinen korvaamaan kaupungille. Kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla vahingonkorvauslain 2 luvun 3 §:ssä tarkoitettu kohtuullinen korvauksen määrä on 15 000 markkaa.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A on vapautettu velvollisuudesta suorittaa Kouvolan kaupungille korvausta sammutuskuluista ja asia jätetään tältä osin kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan.
Ylimääräinen oikeusneuvos Hidén: Hyväksyn mietinnön.
Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Hidén.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Portin, Riihelä (eri mieltä), Tulenheimo-Takki ja Krook sekä ylimääräinen oikeusneuvos Hidén (eri mieltä)